Antti Karila:

Karjanhoitoa ja muuta arkityötä Palviankoskella

” Äiti hoiti käsin lypsyn aamuin illoin ja samalla pääasiassa

lannanpoiston, kuivikkeet ja ruokinnan. Isä huolehti hevosen hoidosta.”

Karjanhoito oli Vekkulan pienillä tiloilla pienimuotoista. Meilläkin Palviankoskella oli muistaakseni vain 3-4 lehmää. Nekin työllistivät aika paljon perhettä. Äiti hoiti käsin lypsyn aamuin illoin ja samalla pääasiassa lannan poiston, kuivikkeet ja ruokinnan. Isä huolehti hevosen hoidosta. Se oli välttämätön kuljetuksen voimanlähde niin kesällä kuin talvella. Traktoria meillä ei ollut missään vaiheessa.

Karjaa varten piti kasvattaa heinää, suunnilleen puolet n. 4-5 hehtaarin peltoalasta. Heinän teko eri vaiheineen työllisti koko perheen muutamaksi viikoksi. Lisäksi me pojat jouduimme melkein joka ilta repimään ojanreunoilta, niittyjen kulmilta ja metsästä heinää ja pellosta äpärettä

(nuorta heinää) lehmille iltaruuaksi. Päivät lehmät olivat tavallisesti metsässä laitumella omalla ja yhtiön maalla Kaitaviidassa päin. Usein niitä piti hakea liki kilometrinkin päästä, jos ne olivat helteellä jääneet johonkin kuusikkoon makailemaan eivätkä olleet vastanneet kutsuhuutoihin.

Maitoa meijeriin, jäähdytys luonnonjäillä

Kun meiltä alettiin laittaa maitoa meijeriin 1950-luvun alkupuolella, piti maidon jäähdytys saada myös kuntoon. Sitä ennen oli maito käsitelty kotona separaattorilla voiksi, kermaksi ja kurriksi. Voita oli myyty uloskin. Jäähdytys tapahtui jään kylmentämässä vesiastiassa, johon 30 - 40 litran

maitotongat pantiin kylmenemään.

Talvella jäiden otto läheisiltä järviltä oli erityinen työ. Isolla justeerisahalla jää sahattiin suuriksi kimpaleiksi, jotka sitten raahattiin ylös vedestä, muistaakseni hevosvoimaakin käyttäen. Jäät ajettiin auringolta suojattuun paikkaan liiterin seinustalle ja peitettiin paksulla sahajauhokerroksella. Sieltä haettiin kirveellä lohkoen kesäiseen aikaan kulloiseenkin tarpeeseen jääpaloja.

Öljylamppu, usein myrskylyhty palveli valon keinona navetassa. Meijerivaihe kesti meillä 1950-luvun alkuvuosista kesään 1959, jolloin perheemme muutti Moksiin, vanhempieni syntysijoille Rinteelään. Siellä karjanhoito jatkui samankokoisella tilalla ja samankokoisella karjalla viitisen vuotta.

En oikein tiedä, miksi perheemme muutti Palvialta Moksiin. Ehkä vanhempiani,

ainakin isää vetivät vanhat kotikylän maisemat ja sukulaiset ja tutut puoleensa. Suuri osa niin isän kuin äidinkin suvuista asui Moksissa tai lähistöllä. Isä sattui menemään paikalle, kun Rinteelän tilalla pidettiin pakkohuutokauppaa erääntyneiden velkojen johdosta. Isä sattui antamaan viimeisen huudon ja niin tila siirtyi hänelle. Isä Lauri harrasti 1950-luvulla myös pienimuotoista liiketoimintaa, puutavaranostoa kierrellen lähiseuduilla moottoripyörällään.

Kinkut palvattiin Kytömäessä

Meillä oli joka vuosi sika, joka teurastettiin loppusyksyllä. Myös vasikoita kasvatettiin ja teurastettiin syksyisin. Keväällä isä vei pari isoa kinkkua Kytömäkeen jossa Kalle palvasi ne.

Lampaitakin meillä oli joitakin vuosia muutama elikko. Kanoja oli samaten muutama. Me pojat kasvatimme useana vuonna myös ankkoja, joista tuli ruokapöytäänkin pantavaa. Muutamana vuonna meillä oli kanejakin joista saatiin myös vähän syötävää.

Kauppa-asiat hoituivat pääsääntöisesti Keskisessä, Oksalan Kallen ja poikansa tai vaimonsa toimiessa myyjänä. Kauppa sijaitsi talon piharakennuksen päädyssä. Siellä oli mahdollisuus ostaa jokapäiväiset elintarvikkeet, jauhot, sokerit, suolat, sillit, makkarat, kahvit, teet

korput ja näkkileivät, tupakat ja tulitikut. Oli myös pilsnerikaljat, limonadit ja karamellit. Muistaakseni myös kumiteräsaappaat ja rukkaset löytyivät hyllyiltä. Joskus harvoin kävimme Vekkulan osuusliikkeessä työväentalon vieressä.

Toisinaan kävimme myös Lahtisen Nestorin kaupassa Juokslahdella, nykyisen matkailutila Morvan lähistöllä. Isompia kauppa-asioita, vaatteita ja muita varusteita ostettiin joko Jämsänkoskelta tai Seppolasta. Joltain osin pientä kauppatavaraa löytyi kulkukauppias

Santasen kärrystä. Hän kierteli hevosellaan Vekkulassa silloin tällöin, vähintään kerran vuodessa muistaakseni. Hänellä oli pientä vaatetuspuolen tavaraa, sukkaa, housua, käsinettä, rukkasta, ompelutarvikkeita, taisi olla jotain kenkätavaraakin. Hän yöpyi yleensä aina meillä. Samaten meillä yöpyi aina mustalaisseurue silloin, kun sattuivat siellä päin liikkumaan. Palvian sauna oli heidän yöpymispaikkansa. Heillä oli myös jotain myytävää, käsitöitä ja välillä hevonenkin..

Urheilukilpailut kesäjuhlien yhteydessä

Urheiluharrastusta esiintyi Vekkulassakin, varmaan enemmän koulun ja työväentalon lähistöllä. Itse harrastin jonkin verran 1950-luvulla kyläkilpailuissa 3-ottelua: pituus, 60 m:n juoksu ja kuulantyöntö tai korkeushyppy. Kilpailut sijoittuivat välillä kesäjuhlien yhteyteen. Otteluissa kävin lähinnä Juokslahden puolella, työväentalon ja seurantalon kentillä. Kesäisin oli myös Vekkulan koulun pihassa lentopalloa, jossa pari joukkuetta saattoi mitellä voitosta.

Juoksuratana Vekkulassa toimi Taaralan ja Tähtisen Martin talon välillä maantiellä oleva suora. Siellä pidettiin mm. koulun juoksukilpailut. Talvella varmaan oli koulun lähistöllä hiihtokilpailuja. Itse en talvisin ollut kylällä vuodesta 1952 alkaen.

Antti Karila (2005)

© Vekkulan kyläyhdistys ry