Väinö ei toipunut menetyksistään

Pallilan Väinö oli Alma Järvisen poika. Isästä tiedän oikeastaan vain sen, että hän oli sokea. He asuivat mm. Vuorenpäässä.

Väinö oli nuorena liikunnallinen mies, joka kulki pitkiä matkoja jalkaisin ja lauleskeli kulkeissaan! Hän olikin nuorempana ”tavoiteltu poikamies”, avoin ja huumorintajuinen, avulias ja auttavainen. Töissään Väinö oli ahkera ja tunnollinen. Esimerkiksi metsiään hän hoiti kuin puistoja.

Kun tuli perheen perustamisen aika, Järvisen Väinö tapasi Pallilan Rauhan, jolla oli annettu kauneutta ja sivistystä. Hän sai Väinön asettumaan paikalleen. He avioituivat ja asuivat Pallilassa. Väinö teki pitkää päivää ja suunnitteli samalla uutta asuinrakennusta Pallilaan. Rakennusaineet oli jo sahattu ja sementit varattu, kun hän sai kuulla, että perheeseen odotetaan lasta. Siitä se innostus vain lisääntyi!

Ajallaan syntyi kaunis kiharatukkainen tyttö, joka kastettiin Riitta-Liisaksi. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta sitten neuvolassa huomattiin, että kaikki ei olekaan kunnossa.  Rauha ja Väinö kävivät lapsen kanssa eri lääkäreillä ja saivat kuulla, että lapsi ei koskaan kävele eikä opi puhumaan. Se vei pohjan Rauhan ja Väinön perhe-elämältä.

Väinö kävi naapureissa kertomassa ja itki lapsensa kohtaloa. Samoihin aikoihin Rauhakin sairastui keuhkotautiin ja joutui Kinkomaan keuhkosairaalaan Muurameen ja oli siellä koko loppuelämänsä. Lapsi, Riitta-Liisa vietiin Suolahteen hoitoon. Vähän aikaa hän oli Jämsän vanhainkodissakin hoidossa. Kävin katsomassa häntä. Hän oli kaunis lapsi ja seurasi tarkasti, kun puhuin hänelle.

Väinön elämä meni raiteiltaan siinä vaiheessa, kun pohja tulevaisuudelta meni. Aina kun hän kävi katsomassa vaimoa ja lasta, hän haki myöhemmin lohtua viinasta ja siinä meni monta päivää. Kun vaimo oli kuollut, Väinö otti  ”emännöitsijän”. Nyt oli ainakin kaksi ihmistä taas Pallilassa, jossa olikin naiskäden myötä aina siistiä, vaikka olosuhteet olivatkin alkeelliset.

Väinö oli aikansa legenda Vekkulassa. Hänellä oli tosi rikas sanavarasto, kun hän kertoi toisille ihmisille elämänsä varjopuolista. Hän kertoi hyvin avoimesti elämästään. Mutta varmaan siellä pohjalla oli katkeruus. Miksi kohtalo oli kohdellut juuri heitä niin kaltoin?

Kun käyn Miekkainpetäjän hautausmaalla, käyn aina Rauhan, Väinön ja Riitta-Liisan haudalla ja mietin, kuinka raskas elämä on ollut tälläkin perheellä. Ensin lähti Rauha-äiti, sitten Väinö-isä ja viimeksi Riitta-Liisa pääsi äidin ja isän kanssa viimeiselle lepopaikalle.

Vuokko Salminen

Rauha Järvinen (29.12.1916 - 10.4.1961) eli Pallilan Rauha

© Vekkulan kyläyhdistys ry