Männistön Kertun tarina

Kerttu Salminen tyttärensä Hilkan kanssa Männistön pihassa

Kerttu Salminen oli Karjalan tyttöjä ja kotoisin Vuoksenrannasta kuusilapsisesta Mustosen perheestä. Lauri kohtasi hänet sotareissullaan.

Kerttu oli nuorena sairastanut tuhkarokon ja sen jälkisairautena hänelle kasvoi viherkaihi molempiin silmiin. Näkö heikkeni vähin erin. Lapset Hilkka ja Antti olivat vielä aika pieniä kun äiti menetti näkönsä kokonaan.

Kerttu oli energinen ja toimelias ihminen, hän teki kotityöt aivan kuten näkevänäkin: hoiti lapset ja lehmät, laittoi ruoat, kutoi sukkia, lapasia, villapaitojakin. Kuviolangassa kulki nappi merkkinä, että sillä langalla kudotaan kuviot.  

Lauri oli metsätöissä mittamiehenä, joten Kerttu oli päivät kotosalla yksin kun lapsetkin olivat koulussa. Kertun kaikki aistit olivat terävämmät kuin näkevällä naapurilla. Tulijan hän tunsi askeleista, tulen tulenräiskeestä ja jopa sen Kerttu tiesi, koska naapurin emäntä odotti lasta tämän hengityksestä.

Kerttu oli hyvin aikaansa seuraava, hän kuunteli radiota ja ollessaan toisten ihmisten seurassa hän muisti kaikkien puheet. Vieraiden tullessa kylään Kerttu keitti kahvit, kattoi pöydän aivan kuin näkevät, mutta sanoi vieraalle: ”Ole hyvä ja kaada kuppiin ja samalla minulle”. Vieras tulija ei olisi tiennyt hänen olevan sokea, jos ei olisi nähnyt silmiä, sillä työt kävivät niin luonnollisesti.

Lauri kuoli 55-vuotiaana joulun alla 1975 työpaikallaan äkkiarvaamatta. Kerttu jäi yksin asumaan Männistöön. Poika Antti asui Jämsässä perheineen. He pitivät äidistä hyvää huolta, mutta Kerttu alkoi sairastella ja nukkui pois hiukan yli 60-vuotiaana vuonna 1981.

Vuokko Salminen       

© Vekkulan kyläyhdistys ry