”Haisee ihan Keskiseltä”

Keskisen kauppa oli yli 40 vuotta (1925-68) Vekkulan hermo- ja puhelinkeskus, jossa tupakka kärysi ja miehet juorusivat maidot autoon saatuaan.

Jos joku osti ylisuuren annoksen sokeria, ei kiltti Kalle-kauppias huomannut mitään…

Kerpolan Kyllikki sai ennen sotia nuken joululahjaksi Sälli-Eemeliltä, talossa majailevalta työmieheltä. Tämä vakuutti Joulupukin tuoneen sen vaivojaan säästämättä Korvatunturilta asti. Pikku-Kyllikillä oli kuitenkin tarkempaa tietoa:

”Haisee ihan Keskiseltä!”

Keskisessä oli vahva arominsa. Se syntyi, kun sillitynnyrin, hevosvaljaiden, nahkasaappaiden, rinkelikerien ja korppujen keskellä kauppias Kalle Keskinen pani asiakkaidensa kanssa työmiehen palamaan. Keskisen tiskissä oli aina avoin tupakka-aski asiakkaiden käytössä. Kalle osasi hyvänä pidon muutenkin: jokainen asiakasperhe sai jouluna lahjapaketin, jota odotettiin.

Kalle tunsi kylänsä: moni osti velaksi, jolloin vastakirjana toimi pieni pala repäistyä tiskipaperia, johon Kalle raapusti velkasumman ja työnsi lapun pöytälaatikkoonsa. Se oli niitä täynnä. Yhden kerran Kallelta jäi saamatta huomattava summa velaksi ostetuista häätarpeista. Kun muut surkutteluvat, lohdutti pappa-Keskinen muita, että ”ei se niin suuri vahinko ollut”. No tässäkin tapauksessa velallinen lopulta ilmestyi ja ilmoitti: ”Nyt mä maksan sen laskun!”

Erään kerran joku Kytökallion tansseista palaava oli jäänyt ryhmästään ja lainannut omavaltaisesti yöllä Kallen venettä, jota jouduttiin sitten haeskelemaan Saarijärven toiselta puolelta asti. Lopulta vene löytyi, ja kun muut noituivat lainaajaa, toppuuutteli Kalle:

”On se sentään vedetty hyvin rannalle. Kai se tarpeeseen oli.”

Toisen kerran oli saapaspari lähtenyt maksamatta jonkun matkaan. Harmi vain, että saappaat olivat eri pareista, eri numeroa. Kalle yritti ystävällisesti ilmoitella, että saa palauttaa vapaasti, kun emme mekään mitään jäljelle jääneellä eriparilla tee. Tämä jäi palauttamatta.

Kerpolan Kyllikki vasemmalla Sälli-Eemeliltä saamansa nuken kanssa.

Kylänsä näköinen kauppa:

Keskinen oli kylänsä näköinen kauppa: sieltä löytyi se, mitä metsässä, pellolla ja pikkutilalla tarvittiin: sahat, kirveet, viilat, lannoitteet, rehut, öljyt, bensat, rukkaset, saappaat. Oli myös vaatetavaraa ja elintarvikkeista se, mitä kaupasta ostettiin: sokeri, kahvi, rinkelit, osa jauhoista ym. Ja tietenkin Wilsonin pintaa, amerikanläskiä. Keväällä lapset parveilivat kaupassa normaaliakin innokkaammin, sillä silloin tiskiin ilmestyivät aurinkolasit ja eriväriset pallot. Pitkin vuotta kannettiin pikkukolikot Kallelle, joka kietaisi isoilla käsillään paperitöttörön ja laski siihen Vaasan pastilleja.

Kun Keskinen oli lähellä Saarijärven rantaa, oli se vanhojen kulkuolojen aikaan erinomaisella paikalla: talviteiden ja puureittien risteyksessä, tukkilaanien tuntumassa. Kesällä moottoriveneellä päästiin kätevästi Keskisen rantaan ja saatiin maidot maitoautoon ja paluukyytissä kaupalta vehnänlesesäkki eläimille. Kun maidot oli hoidettu, oli aika antautua rupattelulle muiden maidontuojien kanssa. Ja miehet ne vasta juoruta osasivatkin! Kun kyytipoikana oli Kallen tarjoamat ilmaiset savut, ei jutusta tullut heti loppua.

Keskisen puhelin oli koko kylän puhelin. Anna-Liisa Oksala muistaa, miten hän sai useamman kerran valjastaa hevosen ja lähteä viemään puhelimessa tullutta viestiä taloihin. Ponkkalan lapset muistavat hyvällä, miten Anna-Liisa soitti tarvittaessa heidän puolestaan Ponkkalan Eilana keskussairaalaan, kun piti kysellä toisen siskon vointia. Puhelimessa asiointi ei ollut niin helppoa sen ajan lapsille ollutkaan. Keskisestä soitettiin niin leimuumies kuin Suomis-Martti lihamullia hakemaan.

Koska kauppiailla oli pontikankeittäjien etsinnässä sokerin ja hiivan myyjinä tärkeää tietoa, pyrkivät poliisit urkkimaan näiltä vihjeitä keittäjistä. Kallen ei tiedetä koskaan kyläänsä kielineen. Se olikin varmaan saloseudun kauppiaalle järkevä toimintafilosofia! Virtas-Paavon kaupasta Koskenpään suunnassa tiedettiin se, että sen lastauslaiturilta sai sokerit hienotunteisesti pahvilaatikkoon pakattuna.

Erään kerran tunnettu poliisi Juho Pohto kävi soittamassa Keskisestä poliisikamarille pyytääkseen uutta miestä löydettyä pontikkatehdasta kyttäämään, koska hän on jo toista vuorokautta valvonut. Silloin empaattinen Kalle-kauppias käski väsynyttä lainvartijaa hengähtämään ja hörppäämään sumpit ennen kuin palaa vahtityömaalleen. Tämän jälkeen nähtiin pikkupoika juoksemassa Vekkulan raitilla ja kun poliisi palasi työmaalleen, oli tehdas hävinnyt.

Kalle Oksala kuoli maaliskuussa 1968. Kun Tyyne-leski oli myynyt varaston loppuun, loppuivat kaupat Vekkulassa, kun osuusliikekin oli sulkenut ovensa pari vuotta aiemmin. Koska Keskinen oli ollut keskeinen solmu Vekkulan hermojärjestelmässä ja siellä käynti monille automatisoitunutta toimintaa, olivat vieroitusoireet uudessa tilanteessa ilmeiset: moni yritti turhaan ängetä ostoksille vanhasta tottumuksesta.

Kylä-albumin pääsivu	Keskinen	Keskisen kauppa	Passit	Keskisen kuva-albumi
Rekisteriote