Edla -mummon työpäivä Suljulassa

”Muistan, kun mummu veti 25 asteen pakkasessa suohaudasta eläimille vettä kelkalla. Essua oli vesiroiskeista kuin peltiä!” - Teuvo Häyrynen näki lapsena läheltä, miten mökin arki oli Edla -mummon harteilla.

Edla-mummo oli syntynyt Leuhulan torppaan Hermanni ja Heta Leuhulan perheeseen. Suljulan torppaan hän tuli Valfrid Valdenin vaimoksi. Heidän aikanaan Suljula ostettiin itsenäiseksi.

Talviaamuna Edla nousi ylös viiden aikoihin ja aloitti aamuaskareet: valoa pirttiin, valkeaa keittiön lieteen, kahvit tulelle ja palasta pöytään. Tämän jälkeen hän meni navettaan lypsylle ja palasi tupaan maidon kanssa ja separoi sen kermaksi ja kurriksi. Kerma hapatettiin ja siitä kirnuttiin voita ja piimää. Kurri juotettiin vasikoille.

Aamuruokailun jälkeen Edla palasi navettaan hoitamaan ja ruokkimaan eläimet. Lähitallista haettiin pärekopalla eläimille heiniä, jonka lisäksi annettiin jauhoja ja jyviä. Sekasontanavetassa ei ollut vesijohtoa, joten Edla haki talvipakkasessa puukelkalla ja puisella astialla navettaan veden. Muistan elävästi mummoni esiliinan pakkaspäivänä: siihen on vesiastiaa täytettäessä roiskunut vettä ja se on jäykkä kuin pelti.

Vedenvetäminen oli iso työ, koska lähikaivosta yleensä talven mittaan loppui vesi ja vesi oli haettava kauempaa suohaudasta. Vedenkanto helpottui 50-luvun alussa, kun navetta uusittiin ja sinne vedettiin suolammesta johtovesi. Putket tehtiin puusta: paikalle tuli firma, joka porasi putket ilmeisesti männystä tai haavasta. Putki kesti yllättävän hyvin kunhan sitä koko ajan käytettiin.

Talon miesväki oli yleensä päivännäön ajan metsätöissä palaten iltahämärissä kotiin, jossa odotti Edla-mummon laittama ruoka. Hän itse kiirehti navettaan iltalypsylle. Palattuaan sisälle hän separoi maidon ja tiskasi ruoka-astiat. Jos oli vapaata, Edla kutoi talviaikaan mattoa tai kehräsi villasta lankaa, josta kudottiin sukkia ja käsineitä. Tai sitten hän käsitteli pellavasta lankaa, josta kudottiin kangasta. Nukkumaan mentiin yhdeksän paikkeilla.

Pyykinpesu oli oma operaationsa. Pyykit pestiin pari kertaa kuussa, kun pakkanen oli lauhtunut sopivaksi. Leivontapäivä oli myös pari kertaa kuussa. Suljulassa kävi usein ystäviä, tuttuja ja sukulaisia, joille Edla keitti sikurikahvit.

Kesäaikaan noustiin ylös varhaisemmin ja laitettiin nukkumaan myöhemmin. Kesälläkin mummo oli ensimmäisenä ylhäällä, laittoi aamupalat ja kiirehti lähilaitumelle lypsylle ja sitten kotiin maitoa separoimaan ja kirnuamaan. Ruoka laitettiin kesäisin kello kymmenen tienoilla, kahvi kahdelta iltapäivällä ja iltaruoka viiden maissa, jonka jälkeen oli vuorossa taas lypsy ja maidon käsittely.

Väliaikoina Edla hoiti puutarhaa tai lähti muun väen kanssa peltotöihin. Pyykkäämistä ja kodin perusteellisempaa siivoamista oli kesäisin useammin kuin talvella. Kesäisin mummo myös leipoi enemmän kuin talvella ja teki lisäksi talkkunoita. Leivistä, talkkunoista ja voista osa myytiin Jämsänkosken torilla. Marja-aikaan mummo kiirehti marjametsään.

Edla-mummolla riitti myös erikoisia tehtäviä: hän toimi kylän silmänkääntäjänä ottaen tarvittaessa roskan pois silmästä!

Kun Edla-mummoni poistui keskuudestamme, muistelivat sukulaiset, naapurit ja tuttavat mummoani auttavaisena, lämminhenkisenä ja hyvin työteliäänä ihmisenä.

Teuvo Häyrynen

(toim. J.L)

© Vekkulan kyläyhdistys ry